Helsinki 2009
Seminaari naisten oikeuksista konfliktin jälkeenJotta ihmisoikeusloukkaukset ja niistä oikeudenkäyntien vaatiminen pysyisivät korkealla kansainvälisen diplomatian agendalla, kansalaisyhteiskunnan tulee pitää niitä esillä, todettiin Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSin 10.–11. marraskuuta 2009 järjestämässä seminaarissa Conflicting Women´s Rights. Kaksipäiväiseen seminaariin kerääntyi yhteensä satakunta kuulijaa ja keskustelijaa käsittelemään naisten oikeuksien edistämistä konfliktinjälkeisessä tilanteessa olevissa maissa. Pääpuhujat seminaarissa olivat KIOSin yhteistyöjärjestöjen edustajia Afganistanista, Keniasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Pakistanista, Sri Lankasta ja Ugandasta.
Naisten oikeudet ovat konfliktin ensimmäinen uhriSeminaarissa kuultiin esityksiä siitä, millaisia ongelmia naiset kohtaavat konfliktin jälkeisissä tilanteissa ja toisaalta jaettiin onnistuneita kokemuksia ja käytäntöjä ihmisoikeustyöstä. Ihmisoikeusaktivisti Horia Mosadiq Afganistanista ja Tanveer Jahan Democratic Commission for Human Development -järjestöstä Pakistanista kertoivat, kuinka juuri naiset ovat kärsineet eniten epävakaudesta ja uskonnollisten ääriliikkeiden noususta. ”Perustuslakimme on yksi liberaaleimmista perustuslaeista alueella” Mosadiq kertoi, ja jatkoi: ”Meillä on kuitenkin yhä suuria ongelmia. Esimerkiksi se, että ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä on parlamentissa.” Myös Descartes Mponge Malasi Actions des Chrétiens Activistes des Droits de l´Homme à Shabunda -järjestöstä Kongon demokraattisesta tasavallasta muistutti, että edistynytkään lainsäädäntö ei vielä takaa oikeuksien toteutumista. ”Meillä on hyvä laki, mutta miksi rankaisemattomuus lisääntyy?” hän haastoi kuuntelijat pohtimaan. Seminaarissa kuultiin myös rohkaisevia esimerkkejä siitä, kuinka kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus on edistänyt naisten oikeuksien toteutumista. Ugandalainen Obed Kabanda kertoi, kuinka Action for Community Development –järjestö on saanut murrettua konfliktin jälkeistä perheväkivallan kulttuuria lisäämällä tietoisuutta oikeuksista ja tarjoamalla miehille positiivisia malleja ja vertaistukea. Joy Mbaabu kenialaisesta Amani Communities Africa -järjestöstä kertoi naisryhmien mahdollisuuksista vaikuttaa konfliktin ratkaisemisessa. Mbaabu myös painotti naisten oman kapasiteetin kasvattamisen merkitystä. Seminaari laajensi näkökulmaa myös kansalaisjärjestökentän ulkopuolelle, kun Ruotsin puolustusvoimien kapteeni Krister Fahlstedt kertoi NATO-joukkojen työstä naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi Afganistanissa.
Kansainväliset sopimukset ihmisoikeustyön tukenaSeminaarin teema oli hyvin ajankohtainen: YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) solmimisesta on tänä vuonna kulunut 30 vuotta ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325, joka käsittelee naisten asemaa konflikteissa sekä rauhan ja turvallisuuden edistämisessä, hyväksymisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Keskustelussa pohdittiinkin näiden ja muiden kansainvälisten instrumenttien roolia ihmisoikeuksien edistämisessä konfliktien jälkeisissä tilanteissa. Professori Niklas Bruunin esittelemä naisten väliaikainen positiivinen erityiskohtelu on konkreettinen CEDAWin suositus. Sopimusten ja suositusten todettiin sinällään tukevan työtä naisten oikeuksien edistämiseksi, mutta moni puhuja esitti huolensa sopimusten tavoitteiden toteuttamisesta ja sen valvonnasta. Epävakaidenkin maiden hallitukset allekirjoittavat helposti kansainvälisiä sopimuksia, mutta tavoitteiden toteutumiseen ei ohjata resursseja. Pahimmassa tapauksessa hallitukset syyllistyvät itse ihmisoikeusrikoksiin. Puhujat toivoivatkin, että kansainvälinen yhteisö ja esimerkiksi EU eivät katsoisi rikkeitä sormien läpi vaan jäädyttäisivät tukia ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille hallituksille.
Lue UM:n kehitysviestinnän artikkeli KIOSin seminaarista: Ulkoasiainministeriön uutiset: UM:n kehitysviestinnän sitaatit: Lisätietoja seminaarista KIOSin englanninkielisiltä seminaarisivuilta. |
|
