Phyllis Omido: Terveellisen ympäristön puolesta
Vuonna 2009 kolmevuotiaalla pojallani todettiin lyijymyrkytys. Siitä lähtien olen tehnyt työtä ympäristöoikeuksien toteutumisen puolesta. Työskentelin tuolloin Owino Uhurun alueella Mombasassa metallisulattamossa, jonka päästöt aiheuttivat poikani sairastumisen.
Olin raivoissani poikani puolesta. Hän sairastui, koska oli joskus mukanani toimistolla. Ajattelin myös tehtaan lähialueen tilannetta: miten kävisi kaikkien niiden, jotka asuivat aivan tehtaan vieressä ja joivat läheisestä joesta?
Esimerkki omalta äidiltä
Kasvoin Länsi-Keniassa, jossa elimme luonnon keskellä. Emme koskaan ostaneet torilta hedelmiä. Avokadot, ananakset ja guavat kasvoivat ympärillämme puissa. Meillä ei ollut sähköä, vesi haettiin joesta ja maissi grillattiin tulella.
Äitini oli vahva hahmo kotipiirissäni. Isäni ei pitänyt siitä. Äitini onnistui esimerkiksi ostamaan auton ennen isääni, mutta isäni kielsi häntä käyttämästä sitä, koska ajaminen ei sopinut naisille. Tästä syystä opin jo nuorena nousemaan vastarintaan ja puolustamaan toisia. Puolustin aina äitiäni ja sisaruksiani.
Uskon, että tästä johtuen tuntui luontevalta ryhtyä puolustamaan metallisulattamon vaarantamaa yhteisöä. Sanoa, että tämä on väärin eikä näin voi jatkua.
Kaunis ja haavoittuvainen Mombasa
Päädyin Mombasaan opiskelemaan kauppatieteitä. Mombasaa on siunattu runsailla luonnonvaroilla, mutta valtaosa ihmisistä on silti kouluttamattomia ja siksi köyhiä ja haavoittuvia.
Monet ovat olleet riippuvaisia turismista, mutta elinkeino on romahtanut terroristihyökkäysten vuoksi. Tämän jälkeen teollisuus on kasvanut nopeasti ja investointeja virtaa alueelle koska satama on lähellä.
Totuus metallisulattamon vaaroista
Aloitin työt metallisulattamossa vuonna 2009. Aistin heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Ensimmäiseksi pistin merkille savun ja höyryn valtavan määrän. Toiseksi happosateen, joka tippui savupiipuista. Vaikka tein toimistötyötä, aloin yskiä mustaa limaa.
Ei ehtinyt kulua kauan kun poikani sairastui. Sairaalassa tutkittiin onko kyseessä malaria, lavantauti, ruokamyrkytys tai HIV. Työni kautta tuntemani virkamies kysyi minulta oliko lyijymyrkytystä tutkittu. Hän osasi epäillä myrkytystä koska tiesi, että metallisulattamo on ihmisille hengenvaarallinen.
Näin metallisulattamon vaarallisuus selvisi minulle. Pahinta oli, että tehtaalle annettiin toimilupa, vaikka viranomaiset ja hallinto tiesivät että tehdas tulisi sairastuttamaan siellä työskentelevät ja sen lähellä asuvat.
Pelko työpaikkojen puolesta
Aloitimme työn oikeuksiemme puolesta testaamalla lyijypitoisuudet muutamalta ihmiseltä, jotka asuivat alueella. Näin pystyimme todistamaan tehtaan saastuttavuuden.
Alussa yhteisön mielipiteet olivat jakautuneet. Oli vaikeaa vakuuttaa, että tarkoituksemme oli yrittää suojella yhteisöä. Monet olivat huolissaan työpaikoistaan ja palkoistaan, joilla ruokkia perheensä. Kun aikaa kului, nähtiin kuinka lapset sairastuivat, vaimot saivat keskenmenoja ja lopulta eräs poika kuoli tehtaassa. Tämän jälkeen kaikki alkoivat vihdoin ajatella terveyttään.
Oikeus puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön
Alussa en tiennyt mitään ihmisoikeuksista, enkä tiennyt tekeväni ihmisoikeustyötä. Kun Human Rights Watchin työntekijä kertoi minun tekevän ihmisoikeustyötä, vastasin: Ei, sitä minä en tee.
Keniassa hallitus pitää aktivisteja kehityksen ja hallituksen vastaisina, epäisänmaallisina länsimaiden nukkeina. Ajattelin, että ihmisoikeudet ovat huono juttu, enkä halunnut olla tekemisissä aiheen kanssa.
Maan johtajia syytettiin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa vuoden 2007 vaalien jälkeisistä väkivaltaisuuksista. Koska ihmisoikeusliike oli aktiivisesti pyrkinyt tuomaan rikokset julki ja vaikuttamaan siihen, että vastuulliset asetettaisiin syytteisiin, maan johto alkoi mustamaalaamaan ihmisoikeusaktivisteja voimakkaasti.
Esimerkiksi kahden järjestön, Muhurin ja Haki African, toiminta on vaikeutunut, koska valtio väittää niiden tukevan terrorismia. Tosiasiassa järjestöt vastustavat poliisin harjoittamaa väkivaltaa ja laittomia teloituksia, joiden uhreina on ollut myös lapsia.
Työmme alussa en myöskään tiennyt, että YK:lla on ihmisoikeusmekanismeja, joihin olisi mahdollista turvautua. Tiesin ainoastaan, että perustuslakimme antaa meille oikeuden puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön sekä oikeuden kokoontua ja ilmaista mielipiteemme.
Väkivallan uhkaa, oikeusprosesseja ja tehtaan sulkeminen
Vuonna 2011 asemiehet yrittivät tappaa minut, mutta selvisin täpärästi. Hyökkäyksen jälkeen olin niin peloissani, etten juuri uskaltanut lähteä kotoani. Lopetin metallisulattamoa vastaan kampanjoinnin vuoden ajaksi.
Seuraavana vuonna kuitenkin jatkoin. Suunnittelimme mielenosoitusta ja minut pidätettiin. Minua kohdeltiin kuin rikollista. Pahinta oli kuitenkin pitkä oikeusprosessi. Minua syytettiin väkivaltaan yllyttämisestä ja luvattoman kokoontumisen järjestämisestä. Poliisi antoi väärän todistuksen. Kun syytteistä lopulta luovuttiin, olin itsekin valmis luovuttamaan. En halunnut enää jatkaa.
En voinut kuitenkaan lopettaa ennen kuin yhteisön jäsenet saisivat oikeutta. Oikeusprosessin aikana monet heistä heräsivät kukonlaulun aikaan, jotta ehtisivät aamulla kävellä puolentoista tunnin matkan oikeustalolle seuraamaan kuulemistani.
Lopulta yhteisö alkoi puhua yhdellä äänellä. Kun kampanjoimme viimeistä kertaa, kaikki työntekijät olivat jättäneet metallisulattamon. He olivat jääneet yksin sairaalalaskuineen, kaikki olivat sairaita, eikä kukaan enää puolustanut tehdasta. Kun viranomaiset lopulta sulkivat tehtaan pysyvästi, se oli paras hetkemme. Kaikki se kärsimys oli ollut jonkun arvoista. Sinä iltana valvoimme ja juhlimme.
Työ ympäristön ja ihmisoikeuksien puolesta jatkuu
Taistelumme aikana perustimme järjestön Center for Justice, Governance and Environmental Action (CJGEA). Samalla kun olemme tehneet työtä, jotta oikeus puhtaaseen ympäristöön toteutuisi, olemme tehneet työtä naisten oikeuksien, taloudellisten oikeuksien ja tiedon saatavuuden puolesta.
Juuri nyt teemme yhteistyötä koulujen kanssa ja opetamme lapsille ympäristöasioita ja ihmisoikeuksia. Vaikka kuinka vaikuttaisimme tämän päivän aikuisiin, kymmenen vuoden päästä tämän päivän lapset johtavat ympäristö- ja terveysvirastoja.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana haluaisin myös nähdä Kenian ympäristöliikkeiden vaikuttavan politiikkaan ja säännöksiin kaivosteollisuuden ympärillä, niin että liiketoiminnan ja paikallisten ihmisten edun välinen ristiriita vähenisi. Ympäristökysymyksissä oikeutta tiedon saatavuuteen ja ihmisten tosiasiallista osallisuutta pitää parantaa.
Mielestäni Owino Uhurun tapaus on osoittanut, että me pystymme taistelemaan ja me pystymme voittamaan.