Hala Al-Karib: Ihmisoikeudet ovat lähtökohta kehitykselle

Voit kuvitella kuinka vaikeaa on tehdä ihmisoikeustyötä ja puhua naisten ja miesten tasa-arvosta yhteiskunnissa, joissa naisten syrjintä on osa perittyä identiteettiä. Meitä kutsutaan usein vääräuskoisiksi, länsimaalaistuneiksi ja niin edelleen.

Mutta minua ajaa eteenpäin syvä usko tasa-arvoon, kaiken väristen ihmisten keskuudessa, kaikkialla maailmassa. Minulla itselläni henkilökohtaisesti on todella vahva ymmärrys oikeuksistani.

Olen syntynyt Sudanissa ja asunut eri puolilla maailmaa. Opiskelin Egyptissä ja Kanadassa, jonka jälkeen palasin Sudaniin. Sen jälkeen olen asunut Keniassa ja nyt Ugandassa.

Opiskelin kirjallisuutta, tein maisterin opinnot valtio-opista ja toisen maisterintutkinnon naistutkimuksesta. Juuri nyt olen todella kiinnostunut islamintutkimuksesta, koska näen millainen vaikutus islamistisella militarismilla on yhteiskunnillemme. Se on kamalaa. Ja on todella surullista, mitä se tekee naisille.

Työtä naisten voimaannuttamiseksi

Johdan naistenoikeusjärjestöä nimeltä Strategic Initiative for Women in the Horn of Africa (SIHA). SIHA on Afrikan sarven alueella toimivien naisten perustama koalitio, joka toimii seitsemän maan alueella: Somaliassa, Etiopiassa, Eritreassa, Sudanissa, Etelä-Sudanissa, Ugandassa ja Djiboutissa. Tavoitteemme on naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen, heidän itsetunnon vahvistaminen, jotta he voivat taistella oikeuksiensa puolesta.

Järjestömme tekee työtä neljän teeman parissa. Fokuksessamme on ensinnäkin kulttuuriin ja perinteisiin nojaava tapaoikeus ja miten se vaikuttaa naisten oikeuksien toteutumiseen. Koska työskentelemme pääosin muslimiväestön kanssa, olemme kiinnostuneita siitä, miten uskonnollinen militarismi vaikuttaa alueella naisten ja lasten oikeuksiin.

hala_sudan1

Toiseksi teemme työtä konfliktialueilla ja konflikteja paenneiden naisten oikeuksien parissa. Suuri osa ihmisistä joiden kanssa työskentelemme Somaliassa, Sudanissa ja Etelä-Sudanissa kärsii suoraan alueen sodista.

Kolmanneksi työskentelemme ihmiskaupan ja -salakuljetuksen uhrien kanssa Afrikan sarven alueella. KIOSin kanssa tehtävässä hankkeessa autamme etiopialaisia naisia, jotka ovat lähteneet Persianlahden maihin kotiapulaisiksi ja missä heitä on kohdeltu kaltoin ja kidutettu.

Näille työläisille ei ole riittävää suojelua eikä pääsyä työläisten oikeuksien piiriin. Myöskään Etiopian hallitus ei tee tarpeeksi näiden naisten suojelemiseksi. Monet traumatisoituvat pahasti.

Viimeiseksi, kun puhumme Afrikan sarvesta, seksuaalinen väkivalta on myös huolenaiheemme. Teemme juuri raporttia joukkoraiskauksista Somalimaassa. Myös Sudanissa tämä on suuri ongelma.

Aktivismi on ainut vaihtoehto

Olen ollut aktivisti koko ikäni. Olin aktivisti jo opiskellessani. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoite on aina motivoinut minua. Huolimatta siitä, että tämä on pitkä prosessi, uskon, että rauhanomainen aktivismi tasa-arvon ja oikeuksien puolesta on ainut vaihtoehto. Muutos on mahdollista, ainakin pienin askelin.

Olen kotoisin köyhästä maasta. Perheeni ei ole rikas, mutta arvot olivat: olen hyvä ja ansaitsen parasta, vahva ylpeyden tunne. Sen tunteen voi kanavoida oikealla tavalla, ymmärtää, että tässä ei ole minusta kyse vaan muista. Meidän täytyy vaatia oikeuksiamme.

Tyttäreni on ehdottomasti altistunut edistyksellisemmälle ajattelulle kuin minä kasvaessani. Me emme koskaan päässeet keskustelemaan seksuaalivähemmistöjen asemasta ja rasismista avoimesti. Meillä tuskin oli kovin selkeitä käsitteitä näistä asioista silloin. Mutta tämä johtuu myös siitä, että tyttäreni on kasvanut eri maissa eri puolilla maailmaa.

Mutta toisaalta sanon hänelle aina, että hänen sukupolvensa on individualistisempi. Kaikessa on kyse ’minusta’. Vastuullisuuden, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen välittäminen eteenpäin on meidän, vanhemman sukupolven velvollisuus.

Seksuaaliseen väkivaltaan pitää puuttua

Olemme pyrkineet ymmärtämään seksuaalisen väkivallan ilmiötä. Merkittäviä syitä ovat rankaisemattomuus ja se, ettei raiskauksia pidetä sosiaalisesti tuomittavana. Eriarvoisuus ja turhautuminen nuorten keskuudessa, työttömyys, koulutukseen pääsyn mahdottomuus, kaikki nämä vaikuttavat. Mutta ennen kaikkea naisviha, perinteisten yhteisöjen oikeuskäytännöt ja uskonnollinen militarismi ovat ilmiön taustalla.

Kun sotilasjoukot syyllistyvät raiskauksiin, hallitukset eivät uskalla suututtaa niitä puuttumalla tapauksiin. Ja jos sotilaat näin pääsevät pälkähästä, muut ajattelevat, että niin pääsemme mekin. Näin käy vaikka lainsäädäntö kieltää sen ja tämä synnyttää rankaisemattomuuden ilmapiirin. Tähän tarvittaisiin vahvaa puuttumista kansainväliseltä yhteisöltä. Hallitukset, viranomaiset ja poliisit pitäisi kouluttaa ja saada ajattelemaan aiheesta uudella tavalla.

hala_sudan2

Seksuaaliseen väkivaltaan liittyen tuotimme oppaan kouluille tyttöjä varten. Koulutamme opettajia siitä miten he voivat oppituntien ulkopuolella käsitellä seksuaaliseen väkivaltaan liittyviä asioita. Tästä olemme todella ylpeitä.

Olemme myös kampanjoineet oikeusjärjestelmän muutoksen puolesta, jotta seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät lait olisivat konkreettisempia ja vahvempia ja jotta syylliset saataisiin vastaamaan teoistaan.

Lisäksi olemme rakentaneet verkostoja, jotka reagoivat kun raiskauksia tapahtuu. Kutsumme näitä ”varjoverkostoiksi” ja pyydämme konsultointia sosiaalityön, psykiatrian, lääketieteen ja oikeusavun ammattilaisilta. Konfliktimaiden hallinnoilla ei ole tarpeeksi kapasiteettia näiden asioiden hoitamiseen, joten yritämme luoda rinnakkaisen verkoston tekemään tätä työtä.

Elämistä pelon ja vainon keskellä

Kaikki työssämme on haastavaa. Konfliktialueilla työskentely. Vaikeiden asioiden käsittely. Vaikeinta on kun oma henki on uhattuna. Ja tätä tapahtuu. Mitä tahansa voi tapahtua kun esimerkiksi kävelen Mogadishun kaduilla, kasvot peitettynä, tavatakseni ihmisoikeuspuolustajanaisia.

Sudanissa olin turvallisuusjoukkojen tarkkailussa useita vuosia. Aina kun puhelin tai ovikello soi, pelkäsin että nyt he tulevat ja minun täytyy lähteä heidän mukaansa.

Joka aamu pakkaan käsilaukkuuni tavaroita siltä varalta, etten tule töistä takaisin kotiin. Varmistan, että minulla on hammasharja. Varmistan, että minulla on alusvaatteita… Koska en välttämättä tule takaisin.

Vaatii paljon harjoitusta, jotta voi elää tämän kaltaisen pelon ja vainon kanssa.

Kuvittele, että joka aamu kun menet toimistoosi, sinun pitäisi käydä läpi kaikki paikat ja tarkastaa ettei mihinkään ole koskettu. Näin elämme päivästä toiseen. Mutta meidän on pakko olla olemassa – se on ainut tie muutokseen.

Ilman ihmisoikeuspuolustajien solidaarisuutta ympäri maailmaa, tämä olisi hyvin vaikeaa. Naiset konfliktialueilla ovat eristyksissä ja meidän läsnäolomme perustuu pohjoisen organisaatioiden tukeen. Siksi kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää ja siihen pitäisi panostaa enemmän, jotta muutosta voisi tapahtua – etenkin alueilla, joilla on ollut kroonisia konflikteja.

Ihmisinä meidän ei koskaan pitäisi luovuttaa toistemme suhteen.

Uhreista aktivisteja

Nautin silti työstäni, ehdottomasti. Parhaita hetkiä on kun tunnen, että muutosta oikeasti tapahtuu. Kun teen työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan miesten kanssa ja näen muutoksen nuorten asenteissa. ”Nyt ymmärrän, jos teen näin, se kostautuu myöhemmin”, he sanovat.

Hankkeessa, jota teemme KIOSin kanssa, tutkimme ihmisoikeusloukkauksia, joita Etiopiasta Persianlahden maihin lähteneet kotiapulaiset kohtaavat. He yrittävät parantaa elinolojaan, mutta joutuvat erittäin vaikeaan asemaan. Monia heistä kohdellaan niin huonosti, että he traumatisoituvat syvästi ja heidät karkotetaan takaisin Etiopiaan. Ja näin he jäävät tyhjän päälle, vuosien raatamisen jälkeen.

Yhteistyöjärjestömme tekee pitkäjänteistä kuntoutustyötä näiden tyttöjen kanssa. Tytöt ovat todella nuoria. Parasta on kun näen, että he saavat itsensä takaisin jaloilleen. Ja heistä tulee jälleen toimintakykyisiä yhteiskunnan jäseniä. Ja joistakin heistä tulee jopa siirtolaisten oikeuksien puolestapuhujia ja aktivisteja.

Ilman ihmisoikeuksia ei ole kehitystä

Tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus – näin ymmärrän ihmisoikeudet. Enkä voi ymmärtää sitä millään muulla tavalla. Tarvitsemme ihmisoikeuksia työkaluna demokratialle, kehitykselle ja vakaudelle.

Ihmisoikeudet ovat kriittinen asia, lähtökohta kehitykselle. Huijaisimme itseämme, jos ajattelisimme kehitystä ilman ihmisoikeuksia. Meidän olisi pitänyt oppia viimeisen 70 vuoden aikana – Afrikan itsenäisyyden aikana – että kehitys ilman sitä suojaavaa ihmisoikeuskehystä ei toimi, se ei kanna.

Organisaatiot (1)

  • Alueellinen yhteistyö
  • 1995–

Strategic Initiative for Women in the Horn of Africa Network

Etiopiassa köyhyys, eriarvoisuus ja epävakaat olot luovat otollisen kasvualustan ihmiskaupalle. Arvioiden mukaan vuosittain jopa sadat tuhannet etiopialaiset hakeutuvat töihin naapurimaihin ja Lähi-Itään. Lähtijöistä suurin osa on 14-24-vuotiaita tyttöjä ja naisia, jotka useimmiten päätyvät kotiapulaisiksi Lähi-Idän maihin.

Etiopialaiset ihmiskaupan uhrit joutuvat kohtaamaan kohdemaissa fyysistä, psykologista ja seksuaalista väkivaltaa, pakkotyötä ja orjuutusta sekä muuta epäinhimillistä kohtelua. Ihmiskauppa loukkaa kaikkein perustavanlaatuisimpia ihmisoikeuksia, kuten oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

KIOS on tukenut ihmiskaupan vastaista hanketta, jota toteuttaa Hala Al-Karibin johtama Strategic Initiative for Women in the Horn of Africa (SIHA) Network. SIHA Network on vuonna 1995 perustettu alueellinen kansalaisjärjestöjen verkosto, jonka työ keskittyy naisten oikeuksiin. Sen toiminta-alueeseen kuuluvat Sudan, Etelä-Sudan, Somalia, Somalimaa, Etiopia, Eritrea, Djibouti ja Uganda. KIOSin tukema hanke toteutetaan pääosin Etiopiassa.

Hanke keskittyy etiopialaisiin tyttöihin ja naisiin, jotka ovat päätyneet siirtotyöläisiksi ja ihmiskaupan uhreiksi Lähi-Idässä ja sen jälkeen karkotettu takaisin Etiopiaan. Tavoitteena on torjua ihmiskauppaa ja suojella uhreja sekä lähtö- että kohdemaissa.

Hankkeessa on radio-ohjelmien avulla levitetty tietoa yhteisöissä siirtotyöläisyyteen liittyvistä riskeistä. Radio-ohjelmat on suunnattu erityisesti syrjäseutujen naisille ja lapsille, jotka ovat suurimmassa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi.

SIHA-verkosto on myös kartoittanut erityisesti Etiopiaan palautettujen ihmiskaupan uhrien kokemuksia. Suurin osa heistä on ollut Lähi-Idässä kotiapulaisina. Kun uhrien kokemukset sekä lähtö- että kohdemaissa tunnetaan paremmin, voidaan tehokkaammin vaikuttaa Etiopian viranomaisiin ihmiskaupan uhrien auttamiseksi.