Yussuf Bashir: Pelon kanssa ei voi elää

Nimeni on Yussuf Bashir. Olen syntynyt Garissassa, Pohjois-Keniassa. Garissa on lähellä Somalian rajaa ja sen asukkaat pääasiassa somaleja. Maiden välinen raja on tavallaan vain kuvitteellinen viiva. On sattumaa, että jotkut meistä syntyivät somalialaisiksi ja toiset kenialaisiksi.

Ennen Syyrian sotaa, Garissassa sijaitseva Dadaab oli maailman suurin pakolaisleiri. Garissa on ilmastoltaan ankara paikka. Ihmiset ovat pääasiassa paimentolaisia. Kenian hallitukset toinen toisensa jälkeen ovat laiminlyöneet alueen kehittämisen.

Se on silti kaunis paikka, jossa ihmiset ovat ylpeitä itsestään ja kulttuuristaan.

Pelko on kaikkialla

Lapsuuteni oli lähes kuin kenen tahansa, onnellinen ja täynnä jännittäviä asioita. Pohjois-Keniassa kasvaneena, on kuitenkin yksi erityinen asia, jonka muistan: se on pelko. Viranomaisten pelko, hallituksen pelko, poliisin pelko, armeijan pelko. Se oli kaikkialla varttuessani.

Pelko johtuu Pohjois-Kenian historiasta. Alueen turvallisuustilanne on huono. Ääriliikkeet ovat tehneet lukuisia terrori-iskuja. Samaan aikaan viranomaiset käyttävät globaalia terrorismin vastaista sotaa tekosyynä ihmisten oikeuksien polkemiseksi.

yussuf_kenia1

Garissan asukkaista tuntuu, että hallitus on olemassa vain heidän ahdistelemistaan varten. Ihmiset ovat omaksuneet ajatuksen, että mitä alistetummalta näyttää, sitä tyytyväisempi hallinto varmaankin on. Että esimerkiksi poliisi haluaa, että katsot maahan etkä silmiin.

Minun piti tehdä suunnitelma miten poistaa pelko elämästäni. Pelon kanssa ei voi elää. Se sumentaa arviointikyvyn ja kyvyn tehdä päätöksiä. Uskon, että pelon tunne johdatti minut opiskelemaan lakia.

Uusi perustuslaki tuo resursseja pohjoiseen ja johti järjestön perustamiseen

Kuulin ihmisoikeuksista ensimmäisen kerran koulussa. Ymmärsin, että on olemassa ajattelutapa, joka ei vastannut lainkaan tilannetta missä itse elin eli sitä ympäristöä, jossa ihmisoikeusloukkauksia tapahtui koko ajan. Opin, että on mekanismeja joiden tarkoitus on varmistaa, että ihmisoikeusloukkaukset loppuvat.

Ihmisoikeuksissa puhutaan tasa-arvosta ja syrjimättömyydestä, mikä tuntuu välittömästi järkeenkäyvältä, mutta sitten ajattelet – hetkinen, eihän näin tapahdu todellisuudessa. Ihmisoikeudet ovat vastaus juuri siihen kaipuuseen, siihen pelkoon, joka minulla oli ja jota olen yrittänyt poistaa elämästäni. Sain suunnan elämälleni. Päätin, että haluan lukea lakia ja olla osa ihmisoikeusliikettä.

Keniassa järjestettiin kansanäänestys uudesta perustuslaista vuonna 2010. Uusi perustuslaki on todella edistyksellinen. Siinä puhutaan syrjäytetyistä pohjoisen paimentolaisista sekä resursseista, joita ohjattaisiin paikallishallinnolle ja joilla pidettäisiin huolta pohjoisenkin tarpeista. Tämä vetosi meihin ja minä ja kuusi muuta aloitimme kansalaisvalistuksen kansanäänestyksen merkityksestä Garissassa.

Puheluita, kouluttamista ja oikeusjuttuja

Tänä päivänä olen asianajaja ja Haki na Sheria -järjestön toiminnanjohtaja. Haki na Sheria on nuorten perustama ihmisoikeusjärjestö, joka toimii Garissassa.

Järjestön nimi on swahilia ja tarkoittaa oikeudet ja oikeusvaltio. Tavoitteenamme on, että laki takaisi ihmisoikeuksien toteutumisen myös Garissassa. Toisin sanoen se mitä laki sanoo, toteutuisi myös käytännössä.

yussuf_kenia2

Toimintamme voi jakaa kolmeen alueeseen. Ensinnäkin seuraamme, että lääninhallinto käyttää resursseja alueen kehittämiseksi niin kuin laissa sanotaan. Toiseksi annamme ilmaista oikeusapua köyhille yhteisön jäsenille. Kolmanneksi kampanjoimme kidutusta, laittomia pidätyksiä ja teloituksia vastaan.

Tyypillisenä päivänä herään aamulla ja saan raportteja siitä keitä yhteisön jäseniä poliisi on pidättänyt. Saatan soittaa paikalliselle poliisipäällikölle ja neuvotella. Tai valmistaudun menemään oikeuteen ajamaan juttua, jonka olen aloittanut. Tai saatan olla kouluttamassa; meillä on hanke, jossa kasvatamme yhteisöjen tietoisuutta heidän oikeuksistaan. Tavallisinta on se, että kuuntelen yhteisön jäsenen huolia ja suunnittelen lähdenkö hoitamaan asiaa puhelinsoitoilla vai viedäänkö asia oikeuteen.

Alistetut eivät vaadi oikeuksiaan

Haasteita tulee vastaan työssämme joskus kasapäin. Voi olla, että järjestämme koulutuksen ja yhteisön jäsenet eivät tulekaan paikalle. Poliisi pidättää yhden työntekijöistämme tai terrori-isku tapahtuu.

Voisi sanoa, että suurimmat haasteet liittyvät juuri terrorismiin ja siihen, miten Kenian turvallisuusjoukot reagoivat siihen.

Silti joskus tuntuu, että vaikein osa työtäni on kuitenkin juuri ne ihmiset, joiden oikeuksia yritän ajaa. Alistaminen jättää jäljen ihmisiin. Se tekee heistä pelokkaita. Se tekee heistä itsekkäitä. Alistetut ihmiset eivät tee rationaalisia pitkäntähtäimen päätöksiä, joita haluaisin heidän tekevän. Jonain päivänä he ovat rinnallasi valmiina toimimaan ja seuraavana he saattavat tehdä täyskäännöksen.

Siksi tässä työssä täytyy olla todella määrätietoinen. Täytyy olla absoluuttinen usko siihen, että tavoitteemme ovat oikeat. Olemme paikalla taistelemassa yhteisöjen oikeuksista emmekä tyydy vähempään.

Usein tilanteet ovat kaoottisia etkä tiedä mihin tietoon voit luottaa. Esimerkiksi kun kuulet, että 40 ihmistä on pidätetty. Se on helposti pelottava tilanne.

Tai että 147 ihmistä on tapettu terrorihyökkäyksessä yliopistolla. Okei, tämän tiedämme. Istummeko alas ja suremme, että kaikki on ohi? Vai mietimmekö mitä voimme tehdä seuraavaksi? Tällaista luonnetta tarvitaan – täytyy olla se, joka saa muut pysymään liikkeessä.

Somalit syntipukkeina

Jos Keniassa tapahtuu terrori-isku, ensimmäinen asia mitä ajattelet on: oliko tekijä somali? Onko minun tunnettava, että olen vastuussa tämän somalimiehen teoista?

Seuraavaksi ajattelet miten muut kenialaiset reagoivat. Mikä on Kenian turvallisuusjoukkojen reagointi? Miten ihmiset reagoivat bussissa? Joku varmasti huutaa: ”Mikä teitä oikein vaivaa?” Jääkö reaktio huuteluihin vai tuleeko mellakoita?

Diplomatialla tuloksia

Tässä työssä tarvitaan lisäksi diplomatiaa. Vierailimme hiljattain poliisipäällikön luona, joka suhtautui meihin hyvin vihamielisesti. Aloitin kehumalla kuinka hän tekee hienoa työtä ja on aina kartalla tärkeissä turvallisuusasioissa. Sen jälkeen kerroimme, että eräs henkilö on ollut pidätettynä kaksi päivää, vaikka lain mukaan vangittuna voi pitää vain vuorokauden. Seuraavaksi toimme pidätetyn miehen isän sisään juttelemaan asiasta ja saimme henkilön lopulta vapautettua.

Ei kehitystä ilman ihmisoikeuksia

Joskus ihmisoikeuspuolustajien herjataan olevan ”anti-development” eli kehitystä vastaan. Se on vain joidenkin tapa luoda eripuraa ihmisoikeustoimijoiden ja yhteisöjen välille. Kukaan kansalaisyhteiskunnan parissa työskentelevä ei sanoisi niin.

Itse en näe, että kehityksen, köyhyyden vastaisen työn, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien välillä olisi merkittävää eroa. Ne ovat yksi ja sama asia. Teitä ja tehtaita voidaan rakentaa, mutta mitä tapahtuu jos ihmiset työskentelevät tehtaassa huonoin työehdoin eivätkä hyödy siitä? Kehitystä tapahtuu vasta, kun ihmisoikeuskysymyksiin puututaan ja ihmiset ymmärtävät vapautensa, oikeutensa ja velvollisuutensa. Se vapauttaa ihmisten mahdollisuudet ja kyvyt. He pystyvät itse ajamaan asioitaan.

Hallitus kansan tukena

Toivon, että kymmenen vuoden päästä Garissassa ihmisoikeudet ovat todellisuutta. Että ne eivät ole luksusta vaan uusi normaali. Garissa tulee olemaan moderni kaupunki, korkeasti koulutettuine asukkaineen. Hallitus ei ole meidän ahdistelua varten, vaan meidän tukenamme. Terrorismi ja ääriliikkeet ovat poissa myös rajan toisella puolella Somaliassa.

Pelkoa ei enää ole.

Organisaatiot (1)

  • Kenia
  • 2010–

Haki na Sheria Initiative

Garissa Kenian koillisosassa lähellä Somalian rajaa on turvatonta ja epävakaata seutua. Vuonna 2010 perustettu Haki na Sheria Initiative on ainoita siellä toimivia ihmisoikeusjärjestöjä.

Kenian koillisosa on ollut marginalisoitunutta aluetta jo siirtomaa-ajoista lähtien. Kenian itsenäisyyden aikana ihmisoikeusloukkaukset ja rankaisemattomuus ovat olleet siellä arkipäivää. Siitä lähtien kun Kenia lokakuussa 2008 lähetti joukkojaan Somaliaan taistelemaan terroristijärjestö al-Shabaabia vastaan, turvallisuustilanne myös Kenian puolella rajaa on heikentynyt entisestään. Terrorismin vastaisen sodan varjolla Kenian poliisi ja armeija ovat syyllistyneet omien kansalaistensa raiskauksiin, pahoinpitelyihin, mielivaltaisiin pidätyksiin, ryöstelyyn ja omaisuuden tuhoamiseen sekä epäinhimilliseen ja alentavaan kohteluun. Usein uhriksi joutumiseksi on riittänyt se, että on etniseltä taustaltaan somali.

KIOSin tuella Haki na Sheria -järjestö on edistänyt alueen asukkaiden tietoutta oikeuksistaan ja siitä, miten ihmisoikeusloukkausten uhrit voivat hakea apua. Järjestö avusti kidutuksen uhreja nostamaan joukkokanteen, jossa he vaativat Kenian valtiolta korvauksia kokemistaan ihmisoikeusloukkauksista. Uhrit joutuivat marraskuussa 2012 Garissassa Kenian armeijan laittoman operaation kohteeksi. Syyskuussa 2016 tuomioistuin määräsi Kenian valtion maksamaan neljälle seitsemästä uhrista rahallisia korvauksia sotilaiden aiheuttamasta kivusta ja särystä. Oikeuden mukaan armeijan julmuudet rikkoivat uhrien perusvapauksia, mukaan lukien kidutuksen kieltoa. Oikeuden päätös oli tärkeä askel rankaisemattomuuden kulttuurin kitkemiseksi, sillä ensimmäistä kertaa Koillis-Kenian historiassa ihmisoikeusloukkausten uhreille määrättiin korvauksia heihin kohdistuneista rikoksista.

KIOSin tukemassa hankkeessa on myös perustettu ihmisoikeusverkosto, johon kuuluu paikallisia ruohonjuuritason järjestöjä. Verkoston jäsenet ovat saaneet koulutusta, ja ne ovat järjestäneet kylissä kiertäviä teatteriesityksiä, joiden avulla asukkaille on kerrottu perustuslain takaamista oikeuksista. Yhteisöjä on kannustettu osallistumaan paikalliseen päätöksentekoon myös radio-ohjelmien välityksellä.